– Ottakaa kahvia, varsågod ta liten kaffe, kehottaa ystävällisesti hymyilevä rouva. Hymyn takana on espoolainen Gunvor Svensson. Hänen olohuoneeseensa on aseteltu kahvitarjoilu.
Lämmin valo siivilöityy huoneeseen ikkunan takana olevan puunoksan lävitse. Matkalla seinään se osuu ensin koristeleppäkerttuun, joka kököttää piirongin päällä. Gunvorin kiharainen pää heiluu eestaas ja kädet viittovat ilmaa, kun häneltä kysytään harrastuksista.
– Kesällä tykkään istuskella parvekkeella ja olla auringossa. Muutoin katselen paljon televisiota, etenkin urheilua. Suosikkilajini on jalkapallo. Yritän myös liikkua niin paljon kuin mahdollista. Pitäisi päästä juoksemaan, vaikka nuo jalat eivät enää minusta oikein tykkää. Kun jalkani alkoivat pistämään minulle vastaan, hankin rollaattorin, jotten kaatuilisi. Haluaisin kyllä kokeilla, kuinka hyvin pystyn kulkemaan ilman rollaattoria, mutta eipä se olisi kovin viisasta, hän naurahtaa.
Samat jalat ovat vieneet Gunvoria jo 101 vuoden ajan. Ei siis ihme, että niitä on jo alkanut hiukan väsyttää.
Gunvor syntyi ruotsinkieliseen perheeseen vuosi ennen Suomen itsenäistymistä. Perheessä arvostettiin kieliä, joten tyttö päätettiin laittaa suomenkieliseen kouluun. Siitä Gunvor on hyvin ylpeä.
– On onni, että vanhempani halusivat minun oppivan muitakin kieliä. Olin suomalaisessa yhteiskoulussa, jossa oli ranskalainen johtajatar. Opiskelimme siellä hänen johdollaan saksaa, ruotsia, suomea ja ranskaa. Ei silloin oikein muita kieliä tarvinnut osata, veistelee Gunvor pilke silmäkulmassa.
Jutustelun lomassa Gunvor muistaa aina tarkistaa, että pöytäseurueella on riittävästi kahvia kupissa ja keksi odottamassa kahvitassilla. Tytär Marit Andersson ottaa vastaan äidin tarjoaman keksin ja kertoo samalla, kuinka Gunvor pärjäsi vuosikymmeniä ilman sen kummempaa lääkitystä.
– Ensimmäiset reseptilääkkeet määrättiin äidille vasta 99-vuotiaana. Siihen asti hän oli elänyt monivitamiinilla, voilla ja kermalla, nauraa Marit-tytär.
Lääkehoidon aloittaminen sai tyttären miettimään, kuinka hän voisi avustaa yksin asuvaa äitiä lääkkeiden ottamisessa. Hän oli kuullut hyvää palautetta lääkkeiden koneellisesta annosjakelusta ja päätti ottaa yhteyttä Anjaan. Anja oli uusi tuttavuus apteekissa pitkän uran tehneelle Maritille.
– Jäin eläkkeelle vuonna 2007, emmekä ainakaan silloin olleet vielä kuulleet Anjasta. Läheisen suosituksesta päätimme äidin kanssa koittaa Anjaa, ja nämä muutamat vuodet ovat sujuneet hyvin. Tämä palvelu on ainakin äidille loistava, Marit kertoo.
Hänen aikanaan lääkkeiden annosjakelu tarkoitti käsin tehtyä jakelua.
– Palvelutalot ja vanhainkodit toimittivat apteekkiin dosetteja, jotka me farmaseutit sitten täytimme. Palvelu oli aika erilainen tähän verrattuna. Nyt suositaan ilmeisesti kasvavassa määrin tätä koneiden tekemää annosjakelua, koska siinä on niin pieni virhemarginaali verrattuna käsin jaeltuihin lääkkeisiin, Marit pohtii.
Perheellä on vahva asiantuntemus apteekkialalta, ja Gunvor on asiasta ylpeä.
– Meillä on perheessä kaksi apteekkilaista, tyttäreni ja tyttärentytär. Minulle on suureksi avuksi, että lähelläni on ihmisiä, jotka tuntevat farmasiaa. Itse olen ollut vakuutusalalla, Gunvor kertoo.
Arki Anjan kanssa on sujunut rauhallisesti. Gunvorin lääkkeet toimitetaan annospussinauhoissa lähimpään Anja-apteekkiin ja niiden hakemisesta huolehtivat perheen naiset. Gunvor nostaa vihreänvalkoisen Anja-laatikon kahvipöydälle. Laatikon sisällä oleviin annospusseihin on lisätty mukaan myös monivitamiinit.
– Tällainen annospussinauha toimitetaan minulle kahden viikon välein. Sen hakevat minulle joko tytär, tyttärentytär tai tyttärentyttärentytär. He ovat muutenkin apunani. On suuri onni, että he kaikki asuvat tässä lähellä, Gunvor kiittelee.
Vaikka Gunvorin vointi on kaiken kaikkiaan ollut hyvä, joutui hän keväällä kaatumisen takia sairaalaan. Anja-tilaus saatiin keskeytettyä sairaalajakson ajaksi, jottei lääkkeitä sinä aikana jaeltaisi turhaan.
– Ilmoitimme apteekkiin äidin sairaalajaksosta ja he ilmoittivat asiasta eteenpäin Anjalle. Kun äiti pääsi takaisin kotiin, annoimme apteekille luvan jatkaa Anja-palvelua kuten aikaisemminkin, Marit kertoo.
Tyttärelle on helpotus, ettei hänen tarvitse huolehtia siitä, milloin äidin lääkkeet loppuvat tai reseptit päättyvät. Anja ja apteekki huolehtivat niistä hänen puolestaan. Yhden miinuksen Gunvor kertoo kuitenkin löytäneensä.
– Nämä pusseissa olevat nimet ovat niin outoja, Gunvor sanoo ja osoittaa annospussia, jossa komeilee muutaman eri valmisteen nimi.
– Lääkkeen nimen pitäisi kertoa heti, että mihin se on tarkoitettu. Onneksi Marit tuntee latinan kielen paremmin kuin minä, hän toteaa ja hörppää viimeisen tilkan kahvista.
Lääkkeiden ottaminen ja lääkedosettien täyttäminen muodostavat merkittävän osan kotona asuvan monilääkityn päivärutiineista. Avuksi kotiin voi tilata koneiden valmiiksi jakelemat lääkkeiden annospussit.
PharmaService-yhtiön toimitusjohtaja Jarkko Kiuru kertoo uusista tutkimuksista, joissa on todettu, että sairaaloissa hoitajien jakamissa lääkkeissä on ollut virheitä yhdestä prosentista 20 prosenttiin. Jos potilas annostelee kotona itse lääkkeitään, voivat luvut vaihdella vielä enemmän.
Lääkerulettia pyörittävien hoitajien huolellisuutta ei pidä liikaa moittia. Tabletit ja kapselit ovat niin hankalia käsiteltäviä, että virheitä tapahtuu myös Kiurun johtaman Anja-annosjakelupalvelun laitteistolle, mutta niiden määrä liikkuu täysin eri mittakaavassa. Anja palvelu toimitti viime vuonna 24 miljoonaa kerta-annospussia, joista löydettiin parikymmentä virhettä. Useimmiten virheen syynä oli rikkoutunut tabletti.
Yllä oleva teksti on ote Tekniikan Maailmasta.
Lue koko juttu Tekniikan Maailman lehdestä 10/2017 (vaatii kirjautumisen) »
78-vuotiaalle rouvalle tehtiin lääkehoidon kokonaisarviointi annosjakelun aloittamisen yhteydessä. Tarkistuksen seurauksena lääkehoidosta karsittiin useita potilaalle sopimattomia lääkkeitä.
Yrittäjänä pitkän uran tehneen eläkeläisrouvan vointi oli alkanut huonontua. 78-vuotias perheetön rouva asui yksin kerrostaloasunnossa. Liikkuminen ei tuottanut ongelmia, ja hän hoiti omatoimisesti esimerkiksi kaupassakäynnin ja ruoanlaiton. Rouva käytti lähinnä yksityisiä terveyspalveluja ja häntä oli hoitanut sama, jo eläkeikäinen yksityislääkäri vuosikymmeniä.
Rouva käytti säännöllisesti hänelle määrättyjä lääkkeitä, ja dosettiin jaettujen lääkkeiden ottamiseen ei liittynyt ongelmia. Rouva ei kokenut tarvitsevansa kaikkia hänelle määrättyjä lääkkeitä. Hän tunsi olevansa väsynyt ja tokkurainen, jonka lisäksi rouva kärsi huimauksesta, suun kuivumista ja lievästä alakuloisuudesta. Myös muisti oli heikentynyt.
Rouvalle järjestettiin yksityisesti lääkkeiden annosjakelupalvelu, jonka yhteydessä hänelle tehtiin lääkehoidon kokonaisarviointi erillisestä pyynnöstä.
Lääkehoidon kokonaisarvioinnin yhteydessä tehdyssä haastattelussa rouva kertoi, ettei hän käyttänyt luontaistuotteita, alkoholia tai tupakkaa. Vaikka hän eli suhteellisen terveellisesti ja teki itse kotiruokaa, oli paino laskenut noin 20 kiloa viimeisen puolentoista vuoden aikana. Rouva painoi haastatteluhetkellä 51 kiloa ja hänen painoindeksinsä oli 19,2 (suositus 24–29). Vyöruususta johtuvia kipuja esiintyi vaihtelevasti. Viime aikoina verenpainetta ei oltu seurattu.
Lääkehoidon kokonaisarvioinnin seurauksena lääkitykseen tehtiin muutoksia. 22 lääkkeestä lopetettiin 11 ja yhden valmisteen annosta muutettiin. Potilaalle ehdotettiin myös suurempaa D-vitamiiniannosta. Rouvan ravitsemusta, muistia, toimintakykyä sekä verenpainetta, kolesteroli- ja verensokeriarvoja alettiin seurata säännöllisesti.
Kolmen kuukauden seurantajakson jälkeen rouva kertoi olevansa tyytyväinen lääkitysmuutoksiin. Hän koki olevansa useimmiten pirteä ja hyväntuulinen. Vyöruusu oirehti aika ajoin ja vaati myöhemmin kipulääkityksen lisäämistä, jolloin yksi valmisteista jouduttiin palauttamaan säännölliseksi aamulääkkeeksi.