Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan päivystykseen johtavat käynnit johtuvat usein lääkkeiden yhteisvaikutuksen aiheuttamasta lääkehaitasta. Proviisori Outi Laatikaisen mukaan koneellinen annosjakelu voi auttaa välttämään lääkkeiden potilasannoksiin jakamiseen liittyviä lääkitysvirheitä ja sitä kautta potilaaseen kohdistuvia haittoja.
Lähes joka neljäs yli 65-vuotiaiden päivystyskäynti johtuu lääkehaitasta. Havainto käy ilmi keväällä ilmestyneestä MSc, proviisori Outi Laatikaisen väitöstutkimuksesta, jossa tarkasteltiin lääkkeisiin liittyviä haittatapahtumia suomalaisessa erikoissairaanhoidossa.
Millainen sitten yleensä on ikääntyvän lääkehaitasta johtuva päivystyskäynti ja mikä siihen on johtanut? Laatikaisen mukaan iäkkäiden potilaiden päivystyskäyntien syyt ja niihin liittyvät oireet olivat tutkimuksessa hyvin heterogeeninen eli epäyhtenäinen joukko, eikä sen pohjalta voida erottaa yhtä tyypillistä syytä tai oiretta, jonka vuoksi hoitoon hakeudutaan.
–Tutkimuksessa yleisimpien päivystyskäyntiin johtaneiden syiden joukossa olivat tapaukset, joissa potilaalla ilmeni huimausta, kaatumisia ja näistä aiheutuneita luunmurtumia. Syitä olivat myös sytostaattien aiheuttamat lääkehaitat tai sytostaattihoidon jälkeiset infektiot sekä lääkehoidosta aiheutuneet verenvuodot, Laatikainen kertoo.
Päivystykseen johtavat käynnit lääkehaittojen vuoksi johtuivat yleisimmin siitä, että taustalla oli useamman kuin yhden lääkkeen yhteisvaikutuksena aiheutunut lääkehaitta. Tyypillisimmin haittaa aiheuttaneet lääkkeet olivat keskushermostoon vaikuttavia lääkeaineita, Laatikaisen tutkimuksessa erityisesti erottuivat opiaatit, antidepressantit ja antipsykootit.
Ikäihmisten lääkehaittojen syntyyn liittyy se, että he kuuluvat usein sekä erikoissairaanhoidon että perussairaanhoidon piiriin, minkä vuoksi lääkehoito ja sen toteutumisen arvioiminen on pirstaloitunut usean eri lääkärin vastuulle.
–Hyvin usein tieto eri lääkäreiden määräämistä lääkkeistä ei siirry riittävästi eri organisaatioiden välillä. Lääkehoito jää tilaan, jossa kukaan ei kunnolla hallinnoi kokonaisuutta, eikä potilaalle itselleenkään ole välttämättä selvää, kuinka oman lääkehoidon tulisi toteutua. Tällaisissa tilanteissa riski väärinkäsityksille, päällekkäisille lääkityksille, lääkkeiden yhteisvaikutuksille sekä haittavaikutuksille kasvaa merkittävästi, Laatikainen toteaa.
Laatikaisen mukaan turvallisen lääkehoidon toteutumisen kannalta olisi erittäin tärkeää, että lääkitystieto siirtyisi tehokkaasti kaikkien potilaan hoitoon osallistuvien tahojen välillä. Lisäksi lääkehoitoa tulisi hallita ja tarkistaa säännöllisesti. Tulisi olla määrätty taho, joka vastaa lääkehoidon kokonaisuudesta.
–Potilaan kannalta varmasti tärkeintä on myös itse yrittää pysyä mahdollisimman hyvin kärryillä omasta lääkityksestä ja välittää tämä tieto aina myös hoitavalle taholle sairaalahoitoon joutuessa tai esimerkiksi asioidessaan terveyskeskuksessa, Laatikainen sanoo.
Laatikaisen väitöstutkimus selvitti myös lääkehaittailmoitusten käsittelyä sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmässä HaiPro:ssa. Tutkimuksesta käy ilmi, että HaiPro-ilmoituksia lääkehaitoista tehdään, mutta haasteena on se, että ilmoituksia käsitellään ja hyödynnetään puutteellisesti terveydenhuollossa.
Laatikaisen mukaan tällä hetkellä lääkehoidon HaiPro-ilmoitukset käsitellään sairaaloissa systemaattisesti ainoastaan yksikkötasolla. Tällöin lääkehoidon ongelmakohdista ei saada muodostettua kokonaiskuvaa lääkehoidon prosessin kehittämistä ja tehostamista varten.
–Haipro-järjestelmän tehokkaampi hyödyntäminen jatkossa vaatisi näiden lääkehaittailmoitusten käsittelyn siirtämistä organisaatioissa ylätasolle, jolloin kaikki tieto saataisiin kerättyä yhteen. Näin pystyttäisiin kehittämään kansallisesti hyödynnettäviä toimintamalleja turvallisempaan lääkehoitoon. Tämä vaatisi kuitenkin HaiPro-ilmoitusten käsittelyn merkittävää tehostamista automatisoituja menetelmiä kehittämällä.
Laatikaisen väitöstutkimuksessa kävi ilmi, että suuri osa erikoissairaanhoidon HaiPro-ilmoituksissa raportoiduista lääkityspoikkeamista koski lääkkeiden jakamista potilasannoksiin. Laatikaisen mukaan on todennäköistä, että erityisesti iäkkäiden lääkkeiden jakamisessa voi sattua sekaannuksia. Sekaannuksia aiheuttavat sekä terveydenhuollossa että avohoidossa samankaltaiset lääkepakkaukset ja saman kuuloiset lääkenimet (ns. look-a-like, sound-alike lääkkeet). Laatikainen näkee, että koneellinen annosjakelu voi auttaa välttämään lääkkeiden potilasannoksiin jakamiseen liittyviä lääkitysvirheitä ja sitä kautta potilaaseen kohdistuvia haittoja.
–Koneellinen annosjakelu vähentää ihmisen tekemän virheen mahdollisuutta sekä terveydenhuollossa että potilaiden kotona. Kaikkia virheen mahdollisuuksia silläkään ei toki saada pois suljettua, mutta se on selkeä parannus tilanteeseen, jossa työntekijä jakaa lääkkeet käsin potilaalle tai potilas itse jakaa omat lääkkeensä vaikka dosetteihin, Laatikainen sanoo.
Outi Laatikaisen väitöstutkimus toteutettiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena Oulun yliopistollisen sairaalan erikoissairaanhoidon päivystykseen vuonna 2014 hakeutuneiden, yli 65-vuotiaiden potilaiden potilastietoja käyttäen. Potilastiedoista kerättiin potilaan terveydentilaa ja lääkitystä koskevat tiedot, kirjattu tulosyy sekä oireet, joiden vuoksi potilas hakeutui hoitoon. Sen jälkeen arvioitiin potilaan tulosyyn ja lääkehoidon mahdollista syy-yhteyttä. Tutkimuksessa ei otettu kantaa siihen, olisivatko kyseiset lääkehaitat olleet ennaltaehkäistävissä.
Haluatko oman Anjan? Täytä uuden asiakkaan yhteydenottolomake