Ikääntyneiden lääkehoidon turvallisuudessa useita riskejä
Tuore väitöskirjatutkimus paljastaa lääkehoidon ohjeista poikkeamisen olevan valitettavan yleistä ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa. Ongelmia on etenkin lääkkeiden oikea-aikaisessa antamisessa sekä lääkkeiden antotavassa. Myös lääkkeiden vaikutukset jäävät usein vaille seurantaa.
Terveystieteiden tohtori Markus Karttunen tarkasteli viime syykuussa julkaistussa väitöskirjassaan lääkehoidon toteutumista hoitohenkilökunnalle suunnatun kyselyn avulla. Tavoitteena oli tunnistaa lääkehoidon turvallisen toteuttamisen haasteita hoitotyössä.
Vaikka suurin osa tutkimukseen osallistuneista hoitajista arvioi toteuttavansa lääkehoitoa turvallisesti, lähes puolet ilmoitti poikkeavansa ohjeista ja suosituksista lääkkeiden antamisessa sekä lääkehoidon vaikutusten seurannassa ja arvioinnissa.
– Kolmannes hoitajista arvioi, että he eivät aina valmistelleet lääkkeitä käyttökuntoon ohjeiden ja suositusten mukaisesti. Potilasturvallisuutta vaaransivat erityisesti lääkkeiden murskaaminen ja kapseleiden avaaminen. Myös lääkehoidon kirjaamisessa esiintyi puutteita, Karttunen kertoo.
Tutkimukseen osallistui lähes 500 lääkehoitoa työssään toteuttavaa hoitotyön ammattilaista, jotka työskentelivät kunnallisissa ikääntyneiden pitkäaikaishoidon yksiköissä.
Lääkkeitä annetaan murskattuina ja väärään aikaan
Aiempien selvitysten mukaan jopa kolmanneksella ikääntyneistä pitkäaikaishoidon potilaista on vaikeuksia niellä lääkkeitä, mikä voi hoitoyksiköissä johtaa lääkkeiden murskaamiseen.
Läheskään kaikki lääkkeet eivät kuitenkaan sovellu puolitettavaksi tai hienonnettavaksi. Esimerkiksi depottablettia ei saa murskata, vaan se on nieltävä kokonaisena. Murskatessa tabletin hitaasti vapautuvaksi tarkoitettua lääkeainetta vapautuu kerralla moninkertaisesti tavalliseen määrään verrattuna. Tästä on seurauksena suuri lääkeainepitoisuus verenkierrossa, mikä lisää haittavaikutuksia ja voi aiheuttaa vakavankin yliannostuksen.
– Tutkimuksessa ilmeni, että vain 59 prosenttia hoitajista tarkistaa aina ennen lääkkeen murskaamista, soveltuuko lääke murskattavaksi. Myös lääkkeiden antaminen oikeaan aikaan, esimerkiksi tyhjään mahaan ennen ruokailua, näyttää olevan haastavaa ikääntyneiden hoitotyössä, Karttunen toteaa.
Tyydyttävä toiminta lääkehoidossa ei riitä
Muiden tutkimusten perusteella lääkehoidossa esiintyvien puutteiden syyksi sanotaan kiire, epäselvä työnjako ja osaamattomuus.
– Itse ajattelen näiden lisäksi keskeisenä ongelmana työyhteisön työkulttuurin ja hoitajien asenteen lääkitys- ja potilasturvallisuutta kohtaan. Tutkimuksessani hoitajista 30 prosenttia ilmoitti, että he toteuttavat lääkehoitoa asteikolla 1–10 arvosanalla 8 tai alle. Tämä osoittaa mielestäni sen, että hoitajat tiedostavat tyydyttävän toimintansa, eivätkä ymmärrä, että lääkehoidon toteuttamisen tulee olla täyden kympin arvoista. Lisäksi monikaan hoitajista ei ymmärrä, että kun he poikkeavat tietoisesti ohjeista ja suosituksista, on se jo poikkeama, joka pitää kirjata haittatapahtumien valvontajärjestelmiin, Karttunen harmittelee.
Ikääntyneen lääkehoito voi olla haastavaa, sillä lääkkeiden vaikutusten arvioiminen ja haittavaikutusten tunnistaminen vaikeutuvat elimistön ikääntyessä ja sairauksien lisääntyessä. Tällöin lääkkeiden vaikuttavuutta tulisi tarkkailla erityisen huolellisesti. Hoitajien lisäksi tähän tarvitaan yhteistyöhön koko hoitoketju.
– Lääkehoidon vaikutusten seuranta ja arviointi on puutteellista eli haluttuja vaikutuksia ei seurata aktiivisesti, eikä myös haittavaikutusten ilmaantumista. Lisäksi lääkehoidon turvatarkastuksissa on puutteita kautta linjan eli rutiininomaisia tarkistuksia ei tehdä, vaikka sen avulla mahdollisia virheitä voitaisiin havaita ja estää, Karttunen toteaa.
Annosjakelupusseihin kieltomerkit murskaamiselle
Monissa kunnissa ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa on alettu hyödyntää lääkkeiden koneellista annosjakelua, kuten Anja annosjakelupalvelua.
Koneellinen annosjakelu parantaa potilaan lääketurvallisuutta vähentämällä virheiden mahdollisuuden lääkejaossa lähes olemattomiin. Annosjakelussa moniammatillinen yhteistyö on tärkeässä roolissa. Yleensä hoitaja ja apteekki suunnittelevat yhteistyössä lääkkeiden ottoajankohdat, jolloin tyhjään vatsaan otettavat lääkkeet ovat eri pusseissa.
Karttusen mukaan annosjakelukaan ei ole aina täysin aukoton.
– Annosjakelupussissa voisi olla huomioita herättävä kieltomerkki murskaamiselle, mikäli lääkepussi sisältää sellaisia lääkkeitä. Toki hoitoyksiköihinkin pitää luoda sellainen malli, että lääkehoito toteutetaan aina oikein. Poikkeamia ei saisi sallia, hän korostaa.
Karttusen mukaan nyt onkin erityisen tärkeää peruskoulutuksen ja jatkokoulutuksen kehittäminen yhteistyössä kentän kanssa.
– Hoitajien asenteiden on muututtava, jos halutaan minimoida riskit. Jokaisessa yksikössä pitäisi olla jokaisessa työvuorossa henkilö, joka keskittyy vain lääkehoitoon, eikä muita häiriötekijöitä saisi olla, kunnes kaikki lääkehoito on turvallisesti toteutettu, Karttunen toteaa.
Tutustu lääkitysturvallisuutta lisäävään Anja annosjakelupalveluun
Haluatko oman Anjan? Täytä uuden asiakkaan yhteydenottolomake
